Älä puhu minulle valosta
se paljastaa sinut
niin kuin kalpea yö
paljastaa eilisen
ja viime kesän unelmat.
Runotorstain 218. haaste
Älä puhu minulle valosta
se paljastaa sinut
niin kuin kalpea yö
paljastaa eilisen
ja viime kesän unelmat.
Runotorstain 218. haaste
Kaunis! Minäkin olisin voinut kirjoittaa näin…
Valon tuomaa kipua! Unelmat, jotka olivat lähellä täyttyä, mutta…
Pidän tällaisista pienistä runoista, jotka samalla ovat ikkunoita johonkin suureen.
Kaunista.
Tuli mieleen jonkin lyriikka, hyvässä mielessä
Oi kiitos kommenteista. Pitkästä aikaa luotin vähiin eleisiin ja lyhyeen muotoon.
Kannatti luottaa vähiin eleisiin, tuli hyvä runo. Mieleen tuli vanha laulu, joka kuului jotenkin niin että “Puhu minulle rakkaudesta vasta huomisaamuna, sillä jos tänään puhut, puhut kalpealle kuulle. Ei sen valo lämmitä…” Jotenkin näin se meni, en ole kuullut biisiä pariinkymmeneen vuoteen.
Haa, tuo on Aulikki Oksasta! Kalpea kuu tosin on pimeä joki.
Kaunista. Joskus valo on liian ankara ja kaipaa lempeää hämärää.