Katkonaista kävelyä. Elämänmakuisesta rappukäytävästä viisi ääntä, kenkien narina, kuusi, seitsemän huokausta, tukahdutettu aivastus, kahdeksan. Tuulikaapissa ajatus väärinpäin, yhdeksän, tässä kohtaa kuiskaan, kymmenen, purren huulta, sinua, lähestyin ja lähestyin, lopussa istui anteeksi, alussa kirkuva elämä, yksitoista, juoksen, kirjoitan ostoslistaa ja nauran vihreää muistivihkoa, kaksitoista, uskominen on helppoa, kolmetoista, neljätoista, aurinko silittää auton konepeltiä, minulla ja sinulla ei ole eroa, viisitoista, lika sormissa, yö, linja-autonkuljettaja ajaa tai on nakkikioskilla, kuusitoista, mies on kaunis kuin tämä, nainen on elämä, seitsemäntoista, me, kaupunginosat, maalin kerrokset, huutaa kylmiä, kukaan ei sanonut mitään, kahdeksantoista, hikeä, yhdeksäntoista, muisto, tuossa on muisto, minä en kosketa tätä, kaksikymmentä, kolkkoa ihmistä, kahvia, paljon kahvia.
Runotorstain 220. haaste: Risto Oikarinen, Puupuhaltaja 2005
Hmm. Ehkä kuitenkin ilman numeroita. Ehkä kuitenkin säkeistönylityksiä.
Katkonaista kävelyä. Elämänmakuisesta rappukäytävästä viisi ääntä, kenkien narina, kuusi, seitsemän huokausta, tukahdutettu aivastus. Tuulikaapissa ajatus väärinpäin, tässä kohtaa kuiskaan, purren huulta, sinua, lähestyin ja lähestyin, lopussa
istui anteeksi, alussa kirkuva elämä, juoksen, kirjoitan ostoslistaa ja nauran vihreää muistivihkoa, uskominen on helppoa, aurinko silittää auton konepeltiä, minulla ja sinulla
ei ole eroa, lika sormissa, yö, linja-autonkuljettaja ajaa tai on nakkikioskilla, mies on kaunis kuin tämä, nainen on elämä, me, kaupunginosat, maalin kerrokset, huutaa kylmiä, kukaan ei sanonut mitään, hikeä, muisto, tuossa on muisto, minä en kosketa tätä, kolkkoa ihmistä, kahvia, paljon kahvia.